Jarmo Ritanen

Eurovaalit on käyty ja media on täynnä kaikenlaista vaalianalyysia. Kaikkialla ja kaikille on käynyt selväksi, että vasemmiston sanoma ei vedonnut oikeastaan missään päin Eurooppaa äänestäjiin. Sen sijaan oikeisto eteni edelleen, ja mikä huolestuttavampaa, äärioikeisto erityisesti. Myös vihreille äänestäjät näyttivät vihreätä valoa. Eurooppalaiset eivät vielä olleet kypsiä ihmisten Euroopan rakentamiselle, ja liike-elämän edustajat varmasti huokaisivat helpotuksesta, kun sen etuja puolustava EPP kasvatti Euroopan unionin parlamentissa edelleen kannatustaan. Kirvelevästä vaalitappiosta huolimatta onnittelen vilpittömästi 13 uutta suomalaismeppiä hyvästä vaalimenestyksestä ja toivotan heille voimia luottamustoimessaan.

Omasta puolestani olen tyytyväinen ja kiitollinen 1776:sta äänestä, jotka vaalissa sain. Se on ensikertalaiselle, valtakunnallisesti tuntemattomalle eurovaaliehdokkaalle enemmän kuin uskalsi toivoakaan. Olin laittanut mielessäni 1000 ääntä sellaiseksi rajaksi, että sen ylittäminen merkitsisi vaalityön onnistumista. Raja ylittyi oikein mukavasti. Mieltä lämmittää erityisesti se, että Keski-Suomen vaalipiirissä äänimääräni oli 1268. Lisäksi varsinkin Uusimaa, Pirkanmaa ja Pohjois-Savo kartuttivat äänimäärääni oikein mukavasti. Olen syvästi kiitollinen minua äänestäneille tutuille ja tuntemattomille eurokansalaisille! Lämpimän kiitoksen ja halauksen ansaitsevat myös vaalityötä pyyteettömästi tehneet toverit, jotka kerrasta toiseen jaksoivat uhrata vapaa-aikaansa puolueemme vaalityölle. Eikä unohtaa sovi myöskään niitä 19 muuta Vasemmistoliiton ehdokasta, jotka urhoollisesti jaksoivat tehdä pitkää vaalikampanjaamme loppuun asti!

Vaikka omasta menestyksestäni olenkin iloinen, ei Vasemmistoliiton eikä koko vasemmiston menestys anna aihetta riemunkiljahduksille. Tulevan syksyn aikana meidän vasemmistolaisten aktiivien on pysähdyttävä oikeasti ja ihan juuriin asti mennen miettimään, miksi vasemmiston kannatus kaikista uhrauksista ja ponnistuksista huolimatta koko ajan vain laskee laskemistaan. Varmasti moni miettii asiaa liotellessaan varpaitaan kesälomalaiturilla. Toivon, että kun keskustelua aletaan käydä ja analyysia tehdä, ei mennä vanhaan halpaan ansaan, jossa pyöritään pelkästään henkilökysymyksissä. Sellainen olisi nimittäin ainoana vaalitappioselityksenä liian yksinkertainen. Kyllä syyt löytyvät paljon syvemmältä vasemmiston olemuksesta, historiasta, aikakauden ja yhteiskunnan muutoksesta ja osittain myös yleiseurooppalaisista trendeistä. Haluan olla optimisti siten, että kriisistä nousee aina jotain uutta ja tuoretta näkökulmaa. Joskus yksinkertaisesti tarvitaan ytimiin asti ulottuva tappio, ennen kuin oikeasti herätään pohtimaan ja arvioimaan oman toiminnan oikeutusta. Nyt se hetki on tullut sekä vasemmistolle kokonaisuutena että myös Vasemmistoliitolle suomalaisena poliittisena puolueena. Tästä kriisistä emme selviä väistelemällä, toisiamme syyttelemällä ja selittelemällä vaan rehellisellä ja asioiden ytimiin paneutuvalla pohdinnalla ja analyysilla. Mutta niin kuin Marxkin jo aikoinaan totesi: tehtävämme ei saa olla pelkästään maailman selittäminen vaan sen muuttaminen. Analyysista on myös päästävä mahdollisimman nopeasti takaisin toimintaan paremman ja oikeudenmukaisemman maailman ja Suomen puolesta. Vielä on tilaa uudistuneelle ja radikaalille 2000-luvun vasemmistolle, jos se sitä itse vain haluaa!

Vielä kerran lämpimät kiitokset kaikille vaalityötäni tukeneille ja minua vaaleissa äänestäneille!

Jarmo Ritanen
Vasemmistoliiton eurovaaliehdokas

Valtamediassa toistellaan jälleen näinä päivinä, etteivät EU-vaalit näy missään ja ettei äänestysprosentti nouse korkeaksi. Kuitenkin ehdokkaat ovat jo aikoja sitten aloittaneet kiertelemisensä turuilla ja toreilla ja internet on pullollaan erilaisia vaalikoneita ja vaalisivuja. Ja mitä lähemmäksi vaalipäivä tulee, sitä enemmän erilaisia tilaisuuksia voi nähdä katukuvassa. Tuntuukin näin ehdokkaan näkökulmasta kummalliselta, että vaalipassiivisuudesta alvariinsa toitotetaan, kun on kiertänyt tammikuusta asti erilaisissa tilaisuuksissa. Yleensä ihmiset ovat olleet aidosti kiinnostuneita EU-asioista ja erityisesti siitä, kuinka EU vaikuttaa heidän elämäänsä. Harvoin enää vastaan tulee kansalaista, joka toivottaa EU:n kokonaan hornan tuuttiin tai vaatii Suomen eroamista EU:sta. Valtaosa tunnustaa paasikivimäisesti tosiasian, että EU on ja että Suomi on EU:n jäsenmaa. Sen sijaan eurokriittisiä kansalaisia tapaa hyvin usein.

Luen itsenikin tällaiseksi eurokriittiseksi EU-kansalaiseksi ja ehdokkaaksi. Mielestäni eurokansalaisten passiivisuus ja kriittisyys johtuu pitkälti EU:ssa harjoitetusta politiikasta. Sen painopisteenä kun ovat jatkuvasti olleet asiat, jotka ovat kovin kaukana tavallisen ihmisen arjesta. Kun EU:n poliittinen eliitti askartelee huippukokouksesta toiseen pelkästään kilpailukyvyn vahvistamisen, jatkuvan kasvun, markkinoiden vapauttamisen, kriisinhallintajoukkojen tai Nato-yhteistyön tiivistämisen parissa tai antaa ymmärtää, että demokraattisen kansanäänestyksen tulos on väärä (tapaus Irlanti), ei ihme, että ihmiset kääntävät selkänsä sellaiselle EU:lle.

Kriittisestä suhtautumisesta on kuitenkin edettävä miettimään, kuinka EU:sta sitten saataisiin tavallista eurokansalaista kiinnostavampi yhteisö. Meillä Vasemmistoliiton ehdokkailla on siihen omat reseptimme, joita koetamme parhaamme mukaan tässä vaalikampanjassa ihmisille esitellä. Uskomme vakaasti, että EU on muutettavissa sosiaalisempaan, tasa-arvoisempaan, demokraattisempaan ja ekologisesti kestävämpään suuntaan. Sellainen muutos toisi mielestämme EU:lle lisäuskottavuutta myös tavallisten ihmisten keskuudessa.

Suurikin laiva kääntyy, vaikka ehkä hitaammin! Ruoria kääntämään tarvitaan kuitenkin voimia, so. kansalaisia, jotka lähtevät vetämään 7.6. äänestyslippuun sen kuuluisan punaisen viivan.

Eiköhän siis näytetä valtamedialle, ettei puosu tällä kertaa nuku.

Lämpimän kesän merkkejä on jo muutaman viikon ollut ilmassa, mutta taloudessa ja sen myötä koko yhteiskunnassa puhaltavat edelleen hyvin kylmät tuulet. Kun uutisia seuraa, tuntuu, että tilanne vain pahenee ja että suuriakin talousjättejä joutuu järistyksen kouriin.

Jo vuosia on myös meillä Suomessa vallinnut vakaa usko, että mahdollisimman vapaat markkinat niin reaalitaloudessa kuin varsinkin finanssitaloudessa takaavat loputtoman taloudellisen kasvun. Meille on uskoteltu monen asiantuntijankin suulla, että se kauan kaivattu Kalevalan Sampo on löydetty, ja että se jauhaa loputtomasti vaurautta ja hyvinvointia myös rahvaalle. Mutta kaikki nuo sankaripuheet ovatkin osoittautuneet suureksi puhallukseksi, jonka meille rakensivat finanssialan neropatit suuren meren tuolla puolen ja jonka seurauksena nyt valtaisat omaisuudet keskittyvät yhä harvempien käsiin.

Vielä muutama aika sitten nämä samaiset pelurit opettivat meille otsa rypyssä, että todellinen yhteiskunnallinen vauraus luodaan pörsseissä ja kasinoissa ilman sen kummempaa yhteiskunnallista kontrollia tai typerien poliitikkojen väliintuloa. Meille tavallisille palkansaajille, vakuutettiin, että vapaasti temmeltävät markkinavoimat ovat juuri se Sampo, jonka häiriöttömästä toiminnasta tippuu vaurautta myös meidän laareihimme. Niitä, jotka epäilivät tätä ahneuden evankeliumia, pidettiin menneeseen aikaan jämähtäneinä ja epäiltiin vähintään piilokommunisteiksi.

Nyt aivan samat pelurit huutavat kuorossa veronmaksajia apuun. Tuli pelattua toisten rahoilla ja tuli hävittyä ne kaikki. Nyt me kaikki saamme osallistua lamatalkoisiin ja lapioida yhteiskunnan rahaa, siis meidän työllämme kasaamaa varallisuutta, monenlaiseen elvytykseen. Ovatpa jotkut johtavista porvariministereistä jopa mananneet esille sitä kuuluisaa talvisodan henkeäkin. Meitä kaikkia siis tarvitaan elvyttämään potilasta. Elvyttämistä se kaipaakin ja sitä on pakko tehdä. Ovathan nyt kyseessä myös reaalimaailmassa elävien tavallisten ihmisten työpaikat, peruspalvelujen turvaaminen sekä vuokranmaksukyvyn, yhtiövastikkeiden ja asuntolainojen maksukyvyn säilyttäminen. Siksi juuri tappioita jälleen kerran ollaan sosialisoimassa meidän kaikkien maksettaviksi. Ja kaikki tämä tapahtuu tilanteessa, jossa vasta maksamme edellisen pelurisukupolven aiheuttamaa jälkilaskua.

Kysymys kuuluukin: Kuinka monta kertaa me sallimme näiden oman elämänsä sankareiden sahata meitä silmään tyhjillä lupauksillaan? Kuinka monta tällaista kriisiä tarvitaan herättämään meidät? Kuinka monta tällaista seinään ajoa suomalainen (hyvinvointi?) yhteiskunta kestää ilman peruuttamattomia vaurioita?

Myös Vasemmisto poliittisena suuntauksena on näinä aikoina peruskysymysten äärellä. Se on oppositiossa ja sen kannatus on historiansa heikointa. Nousua ei ole  näköpiirissä. Porvarit jyräävät kaikilla rintamilla ja poliittinen oikeistopopulismi vain lisää kannatustaan. Vasemmiston olisi pystyttävä aikaansaamaan uusi yhteiskunnallinen reformiohjelma, joka tavoittaisi palkallaan elävät ja perheitään elättävät ihmiset ja joka antaisi jälleen heille toivoa paremmasta ja sosiaalisesti oikeudenmukaisemmasta yhteiskunnasta. Yhteiskuntaa niin Suomessa kuin koko maailmassa on kehitetty viimeiset pari vuosikymmentä oikeistolaisin opein. Nyt olemme todistamassa niiden konkurssia, ja vasemmiston jos minkä olisi pystyttävä esittämään vaihtoehtoisen yhteiskuntapolitiikan suuntaviivoja. Mikäli se ei siihen kykene, odottaa tien päässä työväenliikkeen museo.

Vasemmiston on siis aika herätä talviunilta ja haastaa oikeiston kylmä valta, jonka jäljiltä suomalainen hyvinvointivaltio on jo muuttumassa pahoinvointivaltioksi. Ei ole aikaa enää odotella. Eiköhän siis aloiteta vasemmiston toivotalkoot ja lähdetä tavoittelemaan suomalaisen yhteiskunnan rakentamista jälleen inhimillisempään suuntaan. Jos siinä onnistumme, se olisi parasta mitä suomalaisten enemmistölle voisi tapahtua. Hyvä alku talkoille olisi vasemmiston ehdokkaiden äänestäminen EU:n parlamentin vaaleissa.

Vasemmistolaisella liikkeellä on vappuisin tapana kokoontua muistamaan niitä tovereita, jotka ovat antaneet kalleimpansa eli oman henkensä vähäväkisen kansanosan elämän parantamisen puolesta.

Näin on myös täällä Korpilahdella, jossa vietämme nyt tätä luokkasodan uhrien muistamishetkeä työn juhlapäivänä 2009. On hyvin tärkeää, etteivät tällaiset perinteet katkea, sillä juuri ne ylläpitävät osaltaan vasemmiston itsetuntemusta ja identiteettiä. Ne auttavat muistamaan, keitä me olemme ja mistä olemme tulleet.

Hyvät toverit.

Vasemmisto ja me vähäväkisten perilliset emme koskaan ole saaneet mitään tässä kapitalistisessa yhteiskunnassa ilmaiseksi. Uudistusvaatimuksiamme vastaan ovat hyökänneet kaikenkarvaiset porvariston sananselittäjät. Välillä niillä on ollut sapelit kädessä, mistä meitä juuri muistuttavat nuo nimet tuossa kivessä, välillä meitä on lyöty hieman sivistyneemmillä keinoilla.

Viime vuosikymmeninä vähäväkisten kurittaminen on tapahtunut kylmää oikeistolaista yhteiskuntapolitiikkaa harjoittamalla. Sen tavoitteena on ollut siirtää määrätietoisesti suuria omaisuuksia yhä harvempien käsiin ja pakottaa köyhät uudestaan kyykkyyn. Ja tätä kyykkyhyppelyä onkin jatkunut vuodesta toiseen ja se jatkuu yhä tänä päivänä. Samanaikaisesti on saarnattu vapaiden markkinoiden iloista evankeliumia, jonka on väitetty turvaavan onnen ajan myös vähäväkiselle kansanosalle.

Nyt, kun sillä tiellä on ajettu päin seinää ja aiheutettu tavallisten ihmisten elämään suurta huolta ja tuskaa; nyt kun työväenliikkeen rakentamaa hyvinvointivaltiota on porvarien opein ahkerasti alas ajettu, meidän vähäväkisten halutaan vielä maksavan viulut koko pelistä. Hyvät toverit. Näin toimii oikeistolainen luokkapolitiikka 2000-luvulla!

Aikaisemmin eläneet toverimme nousivat henkensäkin vaaraan asettaen taistelemaan vääryyttä ja porvariston luokkapolitiikkaa vastaan. Ihan samoin meidän 2000-luvun vasemmistolaisten on otettava hetkestä kiinni ja lähdettävä aktiivisesti hengen asein taistelemaan sellaisen yhteiskuntakehityksen puolesta, josta meitä seuraavat sukupolvet voivat aikanaan olla ylpeitä. On lakattava kyyristelemästä kaikenmaailman kataisten, pekkaristen ja vanhasten edessä, sillä heikäläiset juuri ovat toimineet finanssipelurien kummisetinä. Sen sijaan on uskallettava esittää vasemmiston vaihtoehto ja unelma paremmasta yhteiskunnasta avoimesti ja rohkeasti. Ja jos oikein tarkkaan malttaa kuunnella tämän muistomerkin äärellä, sitä vaativat meiltä hiljaa kuiskaten myös nuo toverimme, joiden taistelu paremman elämän puolesta niin traagisesti ja ennen aikojaan katkaistiin.

Hyvät toverit.

Seuraava taisto käydään Euroopan tasolla, kun Euroopan unionille valitaan kesäkuun 7. päivänä uusi parlamentti. Nähtäväksi jää, jatkuuko oikeistolainen politiikka EU:ssa vai saako haastajana oleva eurooppalainen vasemmisto vihdoin murrettua oikeiston hegemonian parlamentissa. Luokkataistelu siis jatkuu myös eurooppalaisella tasolla.

Kehotankin teitä aktiivisesti osallistumaan EU-parlamentin vaaleihin sekä tekemällä vasemmiston vaalityötä että käymällä äänestämässä. Ellemme onnistu saamaan joukkojamme uurnille, jatkuu oikeistolainen meno Euroopan unionissa, kuten se on jatkunut jo parikymmentä vuotta. Pelikenttä saattaa muuttua, mutta edelleen meillä on sama taantumuksen edustaja vastassamme. Se kannattaa meidän vähäväkisten perillisten alati pitää mielessä.

Hyvät korpilahtelaiset toverit.

Toivotan teille Vasemmistoliiton Keski-Suomen piirin puolesta oikein iloista ja punaista vappua. Samalla haluan välittää teille kaikkien jyväskyläläisten tovereiden lämpimät terveiset. Aikojen saatossa kunta- ja läänirajat ehkä muuttuvat ja taistelukenttä kasvaa Euroopan mittoihin, mutta yhteen hiileen puhaltamalla selviämme ajan tuulissa sekä kaikista haasteista, joita tämä kapitalistinen yhteiskunta meidän niskaamme sälyttää. Ja sanoihan se Karl Marxkin jo 1800-luvulla hieman vapaasti tulkiten:

”Kaikkien maiden vasemmistolaiset, liittykää yhteen!”

Arvoisat vapunviettäjät, kunnioitettu kutsuvieraamme. Hyvät toverit ja tavikset.

Jälleen on se aika vuodesta, jolloin meidän tavisten on vuoro juhlia ihan tavallista työtä. Kevään merkit näkyvät ja tuntuvat jo kaikkialla, vaikka tänä keväänä sää pysyikin pitkään kovin arktisena oikein vanhaan malliin. Aurinko kuitenkin jo hieman lämmittää talvenkalpeaa ihoa ja alkaa houkutella ylös, ulos ja ahkerimmat jopa sinne lenkillekin.

Niinpä. Kevään merkit luonnossa kyllä lisäävät lämpimän odotusta, mutta taloudessa ja sen myötä koko yhteiskunnassa puhaltavat hyvin kylmät takatalven tuulet. Kun uutisia seuraa, tuntuu, että lunta pyryttää pirttiin ovista ja ikkunoista koko ajan vain lisää.

Jo vuosikymmeniä on myös täällä Suomessa vallinnut sellainen ajatus, ja suorastaan vakaa usko, että mahdollisimman vapaat markkinat niin reaalitaloudessa kuin varsinkin finanssitaloudessa takaavat loputtoman taloudellisen vaurauden kasvun. Meille on uskoteltu monella suulla, että nyt se kauan kaivattu Kalevalan Sampo on vihdoin löydetty, ja että se jauhaa loputtomasti vaurautta ja hyvinvointia Kalevan kansalle. Mutta tuo Sampo on osoittautunut jälleen kerran suureksi puhallukseksi ja kangastukseksi, jonka meille rakensivat finanssialan neropatit suuren meren tuolla puolella ja jonka Suomeen ujuttivat heidän kisällinsä opintomatkoiltaan.

Vielä muutama aika sitten nämä samaiset pelurit opettivat meille otsa rypyssä, että todellinen yhteiskunnallinen vauraus luodaan pörsseissä ja kasinoissa ilman sen kummempaa yhteiskunnallista kontrollia tai tuhmien poliitikkojen väliintuloa. Meille taviksille, tavallisille palkansaajille, vakuutettiin, että vapaasti temmeltävät markkinavoimat ovat juuri se Sampo, jonka häiriöttömästä toiminnasta tippuu vaurautta myös meidän laareihimme. Niitä, jotka epäilivät tätä ahneuden evankeliumia, pidettiin menneeseen aikaan jämähtäneinä ja epäiltiin vähintään piilokommunisteiksi.

Nyt aivan samat pelurit huutavat kuorossa meitä taviksia apuun. Tuli pelattua toisten rahoilla ja tuli hävittyä ne kaikki. Nyt me saamme olla lapioimassa yhteiskunnan rahaa, siis meidän työllämme kasaamaa varallisuutta, monenlaiseen elvytykseen. Ovatpa jotkut johtavista porvariministereistä jopa mananneet esille sitä kuuluisaa talvisodan talkoohenkeäkin. Meitä kaikkia siis tarvitaan elvyttämään potilasta. Elvyttämistä se kaipaakin ja sitä lienee pakko tehdä. Ovathan nyt kyseessä myös täällä reaalimaailmassa elävien tavallisten ihmisten työpaikat, peruspalvelujen toimivuuden turvaaminen sekä vuokrien, yhtiövastikkeiden ja asuntolainojen maksukyvyn säilyttäminen. Siksi juuri tappioita jälleen kerran ollaan sosialisoimassa meidän kaikkien maksettaviksi. Ja kaikki tämä tapahtuu tilanteessa, jossa vasta maksamme edellisen pelurisukupolven aiheuttamaa jälkilaskua.

Mielestäni on perusteltua asettaa kysymyksiä: Kuinka monta kertaa me tavikset sallimme näiden oman elämänsä sankareiden sahata meitä silmään tyhjillä lupauksillaan? Kuinka monta tällaista kriisiä tarvitaan herättämään meidät? Kuinka monta tällaista seinään ajoa suomalainen yhteiskunta kestää ilman peruuttamattomia vaurioita?

Hyvät kuulijat,

Myös Vasemmisto poliittisena suuntauksena on näinä aikoina peruskysymysten äärellä. Se on oppositiossa ja sen kannatus on historiansa heikointa. Nousua ei ole edes näköpiirissä. Porvarit jyräävät kaikilla rintamilla ja poliittinen oikeistopopulismi vain lisää kannatustaan. Vasemmiston olisi nyt vihdoin pystyttävä löytämään sanoma, joka tavoittaisi juuri nuo monta kertaa mainitut palkallaan elävät ja perheitään elättävät tavikset ja joka antaisi jälleen heille toivoa paremmasta ja sosiaalisesti oikeudenmukaisemmasta yhteiskunnasta ja solidaarisemmasta maailmasta. Yhteiskuntaa niin Suomessa kuin koko maailmassa on kehitetty viimeiset pari vuosikymmentä pääosin uusliberalistisin oikeistolaisin opein. Nyt olemme todistamassa niiden konkurssia, ja vasemmiston jos minkä olisi pystyttävä esittämään vaihtoehtoisen yhteiskuntapolitiikan suuntaviivoja. Mikäli se ei siihen kykene, odottaa tien päässä työväenliikkeen museo. Haluankin kannustaa tässä avajaispuheessa vasemmistopuolueita oikeasti pohtimaan sekä omassa keskuudessaan että yhdessä ilman taktisia valtapyyteitä, kuinka ne saisivat haastettua oikeistolaisen hegemonian ja millaisen yhteiskuntapoliittisen vaihtoehdon ne kykenisivät kansalaisille tarjoamaan.

On siis aika herätä talviunilta, sillä Muumilaaksoon on tullut kevät. On aika haastaa oikeistomörön kylmä valta, jonka talvisen riehumisen jäljiltä yhteiskunnan routakerros on erityisen paksu. Nuuskamuikkusta ei ole nyt aikaa jäädä odottelemaan. Hän tulee kyllä, mutta vasta säiden lämmettyä lopullisesti. Eiköhän siis aloiteta vasemmiston toivotalkoot ja lähdetä tavoittelemaan suomalaisen yhteiskunnan rakentamista inhimillisempään suuntaan. Jos siinä onnistumme, se olisi parasta mitä meille taviksille voisi tapahtua. Se olisi suorastaan fantastista!

Mutta tänään me tavikset juhlimme työtä, ihan oikeaa sellaista, jota tehdään täällä reaalitodellisuudessa ja jonka varassa koko tätä yhteiskuntaa oikeasti rakennetaan. Sitä älkäämme unohtako koskaan, vaikka meille helppoheikit muuta väittäisivätkin.

Toivotan teidät, arvoisat tavikset ja päävieraamme SAK:n puheenjohtaja Lauri Ihalaisen vielä kerran tervetulleeksi tähän yhteiseen juhlaamme. Toivotan myös omasta ja Vasemmistoliiton Keski-Suomen piirin puolesta kaikille vapun juhlijoille oikein iloista vappua. Sen verran myös mainostan tässä, että Vasemmistonaiset tarjoavat vappulounasta Valorinteellä edulliseen hintaan klo 14.00 alkaen niille, jotka tuntevat hiukovaa tarvetta suolaiseen välipalaan.

Lopetan tämän tervehdyspuheeni Karl Marxin sanoihin:

”Kaikkien maiden tavikset, liittykää yhteen!”

Eräs kaupunkilainen soitti minulle 18.5. maanantai-iltana ja kertoi, että eurovaalimainoksiani oli keskusta-alueella iltapäivällä jakanut humaltunut ja hyvin töykeästi käyttäytyvä mieshenkilö. Hän oli kaiken lisäksi haukkunut erään maahanmuuttajataustaisen kahvilanpitäjän ja käyttäytynyt muutenkin erittäin uhkaavasti muita kahvilan asiakkaita kohtaan.

Olemme yrittäneet selvittää, kuka tämä mainoksiani jakanut henkilö oikein on ollut, koska ainakaan vaaliryhmämme jäsen tai paikallinen puolueaktiivi hän ei ole, enkä häntä myöskään kuvausten perusteella tunnista. Vakavinta asiassa on, että hän on avoimesti ja hyvin loukkaavalla sävyllä julistanut rasistisia asenteitaan sekä tyrkyttänyt samaan aikaan ihmisille mainostani, jossa nimenomaan tuomitaan kaikenlainen rasistinen käyttäytyminen! Ilmeisesti hän ei ole mainostani edes vaivautunut lukemaan.

Haluan omasta ja vaaliryhmäni puolesta pyytää anteeksi niiltä ihmisiltä, joita tämän rasistisen henkilön käyttäytyminen on loukannut ja suututtanut. Voin vakuuttaa, että olen hyvin järkyttynyt ja vihainen tapahtuneen johdosta. Koetamme kuumeisesti selvittää hänen henkilöllisyyttään ja ryhdymme kaikkiin tarvittaviin toimiin, jottei hän jatkossa pääse lokaamaan kampanjaamme, jonka kantavia arvoja nimenomaan ovat tasa-arvo, yhdenvertaisuus, moniarvoisuus ja suvaitsevaisuus.

Lopuksi haluan kiittää niitä jyväskyläläismiehiä, jotka menivät kaverinsa kanssa puolustamaan kahvilanpitäjää ja häätämään häirikön pois kahvilasta. Käytöksenne osoittaa, että tässä maassa löytyy vielä kansalaisia, jotka uskaltavat puuttua vääryyksiin, kun niitä ympärillään näkevät.

Jarmo Ritanen
Vasemmistoliiton eurovaaliehdokas

Hyvät toverit,

Elämme aikaa, jolloin jälleen kerran meitä veronmaksajia kutsutaan sammuttamaan kaikenkarvaisten finanssikapitalistien ja muiden pelureiden aiheuttamaa suurpaloa, jota myös kansainväliseksi taloustaantumaksi kutsutaan. Jälleen kerran samat piirit, jotka vielä jokin aika sitten kielsivät yhteiskunnan ja hallitusten minkäänlaisen väliintulon pyhän talouden toimintaan, huutavat nyt suuressa kuorossa yhteiskuntaa sosialisoimaan kärsityt tappiot. Tällainen logiikka on hölmöläisten logiikkaa, mutta se tuntuu toimivan: Joka puolella maailmaa hallitukset näyttävät juoksevan kilvan tarjoamaan miljardiluokan tukipaketteja, pelastaakseen pankkiirit ja suuryritysten omistajat katastrofilta.

Jopa Suomen hallitus, joka muuten vihdoin ja viimein on oikean karvansa näyttänyt, riensi taannoin kipinkapin ilmaisemaan tukeansa pankeille, jotka sitä eivät ehtineet edes pyytää. Mutta kun samaan aikaan kunnat ovat nyt menettämässä peruspalvelujen järjestämiseen tarvitsemiaan elintärkeitä verotuloja ja epätoivoissaan pyytävät valtiota tulemaan edes vähän vastaan, tuntuu Vanhasen porvarihallituksen nihkeys kuntien hätää kohtaan suorastaan käsin kosketeltavalta.

Siis, kapitalisteja tulee auttaa kaikin keinoin, mutta kuntia, jotka tuottavat lakisääteiset palvelut ja joissa tavalliset kansalaiset elävät, ei tarvitsekaan kiireellisesti auttaa. Niinpä hallitus vetoaa milloin kuntien itsemääräämisoikeuteen milloin niiden velvollisuuteen järjestää palvelut alueellaan tai johonkin muuhun tekosyyhyn. Näin toimii porvarihallitus, joka tuntuu kuuntelevan vain elinkeinoelämän seireenilauluja ja ukaaseja. Sanoisin jopa, että Vanhasen porvarihallituksen politiikka on yhä selvemmin luokkapolitiikkaa, jonka erityissuojelussa pääoman edustajat ovat. Jos joku pienipalkkainen, kokoomusta tai keskustaa äänestänyt kansalainen ei Lex-Nokian ja hallituksen eläkepäätösten jälkeenkään ymmärrä, mistä Vanhasen ja kumppaneiden politiikassa on kyse, vika ei varmaankaan ole enää pelkästään lähettimessä.

Naomi Klein esittää eräässä kirjassaan teorian siitä, kuinka kriisejä helposti käytetään ideologisten päämäärien saavuttamiseen. Näinhän meilläkin aloitettiin edellisen porvarihallituksen johdolla tuloeroja kasvattanut politiikka vedoten talouskriisiin. Nyt meneillään olevan kriisin varjolla koetetaan ujuttaa jo työreformissa esiintyneitä ideologisia tavoitteitaan mm. työelämään. Ei tarvitse olla kovin kummoinen ennustaja, kun lausuu, että ideologiset hyökkäykset julkista palvelusektoria kohtaan yleistyvät lähiaikoina: vaaditaan palvelujen ulkoistamista, yksityistämistä ja erilaisten palvelusetelien käyttöönottoa ulospääsynä kuntien talousahdingosta. Ja lopulta sitten tehdäänkin ideologis-poliittinen häränpylly: julkisen sektorin ja työelämän rakenteelliset jäykkyydet nimetään syyllisiksi kuntien talousahdinkoon. Siis toisin sanoen: uhrista tehdäänkin syntipukki!

Hyvät toverit,

Vaikka oikeistopuhurit jälleen puhaltavatkin voimakkaasti, ei meitä vasemmistolaisia niin vain murreta. Meidän on vaan jaksettava ja uskallettava kerta toisensa jälkeen puolustaa tavallisen ihmisen etuja kylmää pääoman logiikkaa ja sen aiheuttamaa yhteiskunnallista painetta vastaan. Meidän on nyt jos koskaan jaksettava uskoa ja luottaa, että kerran tulee vielä aika, jolloin tuulet saadaan kääntymään ja pääoman vallan tilalle kasvatetaan aito kansanvalta. On luotettava, että sitkeällä ruohonjuuritason työllä ja käymällä vaaliuurnilla voi nykymaailmassakin vielä vaikuttaa.

Tosi kokeeseen vaikuttamisen mahdollisuus tulee seuraavan kerran 7.6., jolloin Euroopan Unionille valitaan uusi parlamentti.

Tiedän hyvin, että meille sosialistisen vasemmiston edustajille EU on alusta saakka ollut jotain epäilyttävää ja vähintäänkin suurpääoman juoni. Ja totta onkin, että EU:ta on vuosikymmeniä kehitetty pääasiassa oikeistolaisin opein, minkä vuoksi vasemmiston kritiikki on ollut ja on edelleen monilta osin aiheellista. Mutta, hyvät toverit, äänestyspäivänä kotiin jääminen ja pelkkä EU-vastaisuuden lietsominen ei muuta sitä tosiasiaa, että EU on ja Suomi on sen yksi jäsenmaa ja että EU-parlamentti valitaan joka tapauksessa.

Vasemmiston ei mielestäni pidä määkiä perussuomalaisten kuorossa ei-EU:lle, ei EU:lle. Päinvastoin, meidän täytyy kyllä kritisoida EU:n niitä puolia, jotka kritiikkiämme ansaitsevat, mutta sitten meidän vasemmistolaisten on lähdettävä toimimaan muutoksen puolesta. Tällä reseptillä aloitettiin sodan jälkeen myös suomalaisen hyvinvointivaltion rakennustyö, ja samalla reseptillä on muutettavissa myös EU:n kehityssuunta kohti todellista eurokansalaisten Unionia.

Hyvät toverit.

Olen yksi vasemmistoliiton toivottavasti pian jo 20:sta eurovaaliehdokkaasta. Haluan olla mukana muuttamassa Euroopan Unionia vastaamaan paremmin vasemmiston ihanteita. Uskon vakaasti, että työväenliikkeen perinteinen kansainvälisyys voi toteutua EU:n puitteissakin. Samalla haluan pikkuhiljaa kiihtyvän vaalikampanjan aikana nostaa esille vasemmistolaista näkökulmaa ja tavoitteita. Niihin kuuluvat esim.

• Hyvinvointimallin kehittäminen koko Euroopan unionin alueelle ja julkisten palvelujen arvon puolustaminen.
• Avoimuuden ja todellisen kansanvallan lisääminen EU:n kaikilla tasoilla.
• Pelisääntöjen laatiminen markkinavoimille ja työntekijöiden aseman kehittäminen.
• Ympäristönäkökulman huomioonottaminen kaikessa eurooppalaisessa päätöksenteossa ja ilmastonmuutoksen vastainen taistelu.

Siinä vain muutamia tavoitteita, joiden edistämisessä mielestäni vain vasemmistolla on antaa jotain todellista, joka hyödyttää tavallista eurokansalaista niin täällä Äänekoskella kuin Kreetalla tai Kölnissä.

Hyvät toverit. On aika pienen huokaustauon jälkeen jälleen järjestäytyä vaalitaistoon. Siinä työssä tarvitaan kaikki kynnelle kykenevät vasemmistolaiset. Maailma, ja myös Euroopan unioni on muutettavissa paremmaksi!

Kiitos.

Arvoisa tanssiväki,

On oikein ilo katella ja kokea tällaista suomalaista tanssipaikkatunnelmaa tänään täällä Kivistöllä. Tulee ihan muistot mieleen, kun kavereiden kanssa käytiin yläsavolaisella Honkaharjun suurlavalla 70-luvulla tyttölöitä vasten hankoomassa. Se oli niin suomalaista, niin suomalaista, että! Ja ujostutti niin peevelisti, jotta vasta muutaman tujauksen jälkeen uskalsi edes mennä pokkaamaan sinne hämärään seinusviereen. Lienenkö muutaman kerran jännityksessä ja hämärässä pyytännä tanssiin tukitolppaakin. Tujauksella muuten tarkoitan Olvin omenaporetta. Mutta niin ovat ajat muuttuneet, että tänään tanssitaan oikein eurotähtien kanssa ja ainakin niiden alla. Sali on täynnä monella eurotyylillä, perinteisellä ja v-tyylillä hiihtäviä 2000-luvun Kanki-kaikkosia ja muita tanssi-immeesiä.

Se Euroopan unioni, se sitten onkin vasta kummallinen olio. Se tuntuu koko ajan laajenevan kuin pullataikina. Mikä lienee pierurieska koko Unioni? Pöydälle sitä ei voi jättää liinan alle eikä mennä salaa napsimaan sen eurotaikinasta rusinoita, mutta siitä huolimatta se paisuu ja paisuu, ja ympäröi jo meidät joka puolelta aina keittiöstä olohuoneeseen ja makuuhuoneeseenkin saakka.

Viimeaikoina se on paisunut itäkulmastaan, ja onpa joku leipuri ehdottanut, että siihen pitäisi saada lisäpaisuntaa liittämällä suuri Venäjäkin sen jäseneksi. En tiedä sitten sen ehdotuksen käytännön toteutuksen ajankohtaisuutta. Kyllähän se Venäjä ainakin paljon parlamenttiin paikkoja saisi, väestömäärän perusteellahan ne paikkamäärät siellä jaetaan. Kyllähän se 120 miljoonaa jotain painaisi. Mutta valtakunta, joka pamputtaa oppositiotaan ja jossa toimittajia jatkuvasti ammutaan hengiltä ja joka vielä kieltää lähihistoriansa mustat kipupisteet, onkohan se ihan valmis vielä tulemaan EU:hun muita päsmentämään. Mutta onhan se niinnii, että itänaapurin kanssa tässä meijänkin on vaan elettävä. Ja mieluummin kavereina kuin tukkanuottasilla.

Se tuo EU kuulemma suoristi kurkutkin. Meillä täällä Suomessa kun ne bruukkasivat olemaan käyränlaisia. Niin eikö pitänyt siihen tulla joku ihmeen direktiivi, vai mikä se nyt oli. Ja ai niin, mansikatkaan täällä meillä pohjolassa eivät kuulemma kasvaa niin suuriksi kuin EU:n direktiiviherrat ne määräsivät siellä Keski-Euroopassa. Kyllä meitä suomalaisparkoja kiusataan! Ihan tahallaan ne taitavat tällaista tehhä?

Ja sitten se rakas pohjolan musta kulta: terva. Mitä helevettiä ne siihenkin puuttuivat? Meillä täällä pohjolassa on tervalla parannettu vaikka minkälaiset taudit. Ja jos terva ei oo auttanut, on viinalla huuhottu ainakin suu. Oottakaahan vaan, kohta ne koskenkorvankin jollain direktiivillä kieltävät. Silloin kyllä Suomessa syntyy sellainen vastaliike, että mennään oikein Rysselin kirkolle asti mieltä osottammaan ja otetaan pullot mukaan. Sellaisessa mielenilmauksessa meillä onkin pitkät perinteet. Ja kun vielä mennään nelinkontin sinne parlamentin ovelle oikein porukalla niin eiköhän ala parlamentti totella.

Lieköhän muuten sauna saanut minkäänlaista suojaavaa direktiiviä? Pitäisihän sitä sillekin löytyä jonkinlainen suojalauseke, kun kerta karjalanpiirakalle löytyi. Kyllähän ne ruotsalaiset niitä tylö-saunojaan rakentelee. Siis sellaisia, joissa istutaan kravatti kaulassa ja luetaan lehtiä höyryn läpi. Suomalainen saunahan toisi EU:lle tällaisen uuden pohjoisen ulottuvuuden. Lieköhän muuten siellä Brysselissä parlamenttitalossa edes saunaa? Vaikka ammeessahan ne siellä Keski-Euroopassa mahtavat itseään liotella.

Talonpojat ne vaan huokailee ja kiroilee niiden suurentuvien EU-tilakokojensa kanssa. Ei taho enää mikään riittää vaan tarvitaan kolhoosit tännekin. Niiltä ne sitten koettavat leipänsä repiä osamaksukoneilla. Tai sitten 1000 elukan sikalasta tai navetasta. Minne se on hävinnyt se mummo joka kanasensa niitylle ajoi ja pienet kanaset ne hyppeli tai se Piippolan vaari, joka hoiteli lampaitansa, jotka sano,että mää, mää siellä ja mää, mää täällä, jokapaikassa mää, mää? Illat talonpojat sitten istuvat täyttämässä kaikenmaailman hakemuksia ja lippuloita, jotta saisivat edes jotain tukea. Päivät ne pelkäävät, että tukiehtoja heikennetään. Ja EU-satelliitit tarkkailevat joka aarinalaa, ettei siellä ole ylimääräistä särvintä tulossa ilman asianomaisia lupia. Ja lehmät ne vaan möllöttää keltaiset laput korvissaan ymmärtämättä yhtään missä mennään! Ja kaiken hyvän lisäksi paikalle saapuu farmari-Volvollaan vielä se kiiltävissä Nokian kumisaappaissa saapasteleva nuori ja sliipattu EU-tarkastaja, joka tekee ikäviä kysymyksiä ja mittailee sarkojen ja varoalueiden leveyksiä. Milloinkahan muuten saadaan lukea lehdestä, että EU-maatalousvirkamies kadonnut Pohjanmaalla? Asiasta jotain tietäviä pyydetään ilmoittamaan Kauhavan nimismiehelle Seinäjoelle.

Ja kaiken tämän jälkeenkin minä vielä haluan olla ehdokkaana EU-vaaleissa. Hullu! Ihan hullu, saatte sanoa ihan vapaasti. Mutta kun minä oon niin hullu, että uskon se rumiluksen kääntyvän toiselle kylelleen, kun meitä kääntäjiä sinne vaan tarpeeksi valitaan. Ei se EU nyt ihan pelkkää soopaakaan ole, vaikka joskus kyllä siltä tuntuu ja ihan aiheellisesti. Mutta ei tauti valittamalla parane, sanoi jo vanha kansakin. Tarvitaan lääkettä ja hoitoa.

Minusta Euroopan Unionia voisi verrata sellaiseen vuodepotilaaseen, joka on parikymmentä vuotta maannut pelkästään oikealla kyljellään, eikä kukaan ole muistanut sitä kääntää vasemmalle kylelle. Silloin siihen on ilmaantunut ajan kuluessa niitä makuuhaavoja, niin kuin niitä tahtoo ilmaantua, jos potilas on ihan paikallaan ja kääntelemättä samassa asennossa. Ne makuuhaavat, ne on juuri niitä vaivoja , jotka käyristävät kurkut, turvottavat mansikat omenankokoisiksi, uhkaavat kieltää ikiaikaisesti käytetyn tervan ja savolaisveneet ja lisäävät talonpoikien tuskaa ja muodostavat sitten kaupanpäällisiksi EU-potilaalle vielä byrokratian peräpukamatkin. Kyllä siinä sitten vastalääkkeeksi kaikenlaisia rektaalivoiteita tarvitaan. Tarkoitan siis noita kaikenlaisia meppien lisäeläkejärjestelmiä, joita EU:ssa rakennellaan lämpimikseen ja jotka ainakin täkäläisille kokoomusmepeille tuntuvat kelpaavan, vaikka ne täällä kotomaassa niin pontevasti sitä eläkeiän nostoa puuhaavatkin.

7.6. on aika kääntää potilasta vasemmalle kyljelleen. Silloin nimittäin olisi maltettava lähteä sieltä kesämökin siivoustalkoista käymään äänestämässä. Se on nimittäin juuri se lääke, jolla potilaassa aikaansaadaan käänne parempaan. Jos oikein hyvin käy, nousee potilas jo muutaman kuukauden perästä ainakin istuilleen ja syö aamiaiseksi pienempiä mansikoita, käyriä kurkkuja. Ja illalla potilas jo pääseekin saunaan, tervantuoksuiseen saunaan.

Hyvät Kanki-kaikkoset ja muut hiihtäjät. Käykää äänestämässä 7.6. EU-parlamentin vaaleissa. Ja jos ette muita keksi äänestää, äänestäkää minua. Lupaan vaikuttaa puutarhassa ja kotona.

Mutta nyt tanssit jatkukoon. Ei tänne ole puhumaan ole tultu, jos minua ei lasketa, niin että musiikkia maestro!

Hyvä puoluetoverit

Arvoisa vieraamme Tampereelta,

Taas on toimintavuosi vierähtänyt ja uusi alkamassa Vasemmistoliiton Keski-Suomen piirin toiminnassa. Viime toimintakauden suurin ponnistuksemme olivat kunnallisvaalit, jossa emme valitettavasti onnistuneet saamaan kokonaiskannatustamme täällä Keski-Suomessa vielä nousuun. Toki iloisiakin tuloksia saimme aikaiseksi muutamassa kunnassa. Myös kokonaiskannatuksemme verrattuna eduskuntavaaleihin nousi selvästi, mitä on myös pidettävä positiivisena merkkinä. Seuraava suuri ponnistuksemme ovat eurovaalit, joiden eteen meidän on tehtävä kaikkemme myös täällä Keski-Suomessa.

Taloustilanteen heikkeneminen maailmalaajuisesti koettelee lähivuosina myös Keski-Suomen kuntia kovin ottein. Ihmettä on turha odottaa, sillä niin raju on finanssikapitalistien aiheuttama seinäänajo, että maksamme kriisiä vielä pitkään. Suurullistahan tässä juuri onkin juuri se, että täysin syyttömät, eli me tavalliset kansalaiset, joudumme kriisin maksajiksi leikattuina palveluina, yksityistämisinä, ulkoistamisina, työelämän heikennysvaatimuksina jne. Suuret tappiot tullaan sosialisoimaan yhteisin verovaroin.

Lähiaikoina myös me vasemmistolaiset luottamusmiehet joudumme keskelle säästötalkoita. Nyt onkin oltava tarkkana eri puolilla Keski-Suomea, ettei porvariston kauan hautoma julkisen sektorin kastroiminen onnistu säästötarpeiden varjolla. Meidän vasemmistolaisten on kaikin keinoin taisteltava julkisen sektorin rapauttamiseen pyrkiviä, selvästi ideologisia, esityksiä vastaan. Helppoa se ei tule olemaan, mutta uskon, että meillä on siinä kuntalaisten enemmistön vankka tuki takana.

Jotta järjestökoneistomme ei pääsisi lamaantumaan, on meidän säästötalkoiden rinnalla käynnisteltävä eurovaalirattaita. Olen Vasemmistoliiton Keski-Suomen piirin asettama ehdokas vaaleihin. En ole lähtenyt leikkimään ehdokkuudellani vaan aion ottaa sen sillä vakavuudella, kun resursseja riittää. Pääasiassa tulen kiertämään täällä Keski-Suomessa, mutta tapahtumia on sovittu jo maakunnan ulkopuolellekin. Olen yksi, toivottavasti lopulta 20:sta vasemmistoliiton asettamasta ehdokkaasta. Lisäksi meillä on tänään täällä Pihtiputaalla toinenkin oikein hyvä ehdokas, Minna Sirnö Tampereelta. Tervetuloa vaan piirin puolesta tänne pohjoiseen Keski-Suomeen.

Tänään valitsemme uuden piirihallituksen ja piirin johdon. Toivottavasti saamme yhtä keskustelevan ja aktiivisen piirihallituksen uudellekin kaudelle, kuin on ollut nyt lopettava piirihallitus. Kiitän piirihallituksen jäseniä ja työvaliokuntaa mielenkiintoisista ja lupsakkaista kokouksista. Samoin kiitän aluetyöntekijäämme Jukka Kinosta hänen työpanoksestaan kolmen laajan alueen työntekijänä. Myös piirin puheenjohtaja valitaan tänään, ja ilmoitan, että, mikäli toverit katsovat sen aiheelliseksi, olen käytössä Keski-Suomen piirin puheenjohtajaksi tulevanakin toimintakautena.

Vasemmistoliiton Keski-Suomen piirillä on jatkossakin suuria haasteita edessään. Vuonna 2010 järjestetään Vasemmistoliiton puoluekokous Jyväskylässä. Kokouksen onnistuneeseen organisointiin tarvitsemme koko piirin aktiivien työpanosta. Tänään valittava piirihallitus saakin ensitöikseen aloittaa suunnitelmien laatimisen, jotka se esittelee ensimmäisen kerran piirikokoukselle syksyllä 2009. Puoluekokouksen jälkeen ovatkin jo sitten vuorossa vuoden 2011 eduskuntavaalit. Luulen, että järjestökoneistollamme täällä Keski-Suomessa riittää touhua ja haasteita lähivuosina.

Hyvät toverit,

Lopuksi haluan kiittää Vasemmistoliiton Keski-Suomen piirin puolesta sekä Pihtiputaan kuntaa että pihtiputaalaisia tovereita siitä, että olemme saaneet tulla tänne Keski-Suomen pohjoisosaan kokoustamaan ja tapaamaan tuttaviamme. Jo viime syksyn maalaismarkkinoilta minulle jäi Pihtiputaasta niin lämmin muistikuva, että huolimatta välimatkasta, läksin innolla nelostielle jo aamuvarhain.

Eiköhän jatketa kokousta, hyvät toverit!

Suomalainen sivistys on paljossa velkaa kirjastolaitokselle. Se on muodostanut ja muodostaa edelleenkin paikan, jonne voi ilmaiseksi tulla lainaamaan ja selailemaan mieleisiään kirjoja, lehtiä ja muuta materiaalia, kuuntelemaan musiikkia ja opiskelemaan. Itselleni kirjasto on aina merkinnyt myös paikkaa, jossa voi vain olla rauhassa, vaellella kirjahyllyjen keskellä ja poimia välillä selailtavaksi joku mielenkiintoinen kirja ja istua pöydän ääreen sitä lueskelemaan. Kyllä se aina jonkun marketin tai tavaratalon neuroottisen hulinan voittaa! Kirjasto on rauhan ja mielen tasapainon tyyssija.

Kirjastopalvelut on mielestäni kunnallinen peruspalvelu, vaikka sitä sellaiseksi ei aina mielletäkään. Sen poissaolon huomaa vasta sitten, kun esim. joku lähikirjasto lakkautetaan tai sen toimintaa typistetään joko palveluja tai hankintamäärärahoja vähentämällä. On tärkeää, että kunnan päättäjät ymmärtävät kirjastojen arvokkaan perustehtävän kuntalaisten olohuoneena ja sivistysfoorumina. Tämän ymmärryksen pitäisi myös näkyä riittävinä toimintaresursseina, joilla kirjastolaitosta arjessa pyöritetään. Näin ei kuitenkaan ole viime vuosina tapahtunut: Määrärahoja ja sen seurauksena toimintoja on Jyväskylässä(kin) karsittu. Tällainen kehityskulku ei saa kannatustani. Sen sijaan lupaan puolustaa kirjastojen toimintamahdollisuuksien kehittämistä kaikin mahdollisin voimin ja kaikissa olosuhteissa. Minun äänillä ei lähikirjastoja lakkauteta.

 “Suomalaisen kirjaston toimintamallissa on jotain perin vasemmistolaista ja demokratian arvoja kunnioittavaa“, sanotaan Vasemmistoliiton kirjastopoliittisessa ohjelmassa. Ja kyllähän kirjasto muodostaa maksuttoman, kansalaisten tasa-arvoisuutta ja yhdenvertaisuutta toteuttavan palvelun. Kirjastoissa voivat monet kansalaisjärjestöt kokoontua ja siellä järjestetään monenlaisia demokraattiselle yhteiskunnalle välttämättömiä yleisötilaisuuksia. Ja lisäksi monissa kunnissa äänestäminenkin tapahtuu kirjaston tiloissa.

 Vaikka kirjastolaitosta kohtaan vallitseekin, ainakin juhlapuheissa, myötämieli, ei sen kehittäminen ja tulevaisuus ole itsestäänselvyys. Varsinkin poliittisen oikeiston suunnalta on aika ajoin esitetty jopa pientä asiakasmaksua kirjaston käyttäjille. Vasemmistolaisina itseään pitävien kuntapäättäjien täytyy ehdottomasti torjua kaikenkarvaiset ehdotukset asiakasmaksuista.  Maksuttoman kirjastolaitoksen täytyy myös tulevaisuudessa olla suomalaisen sivistysvaltion ja kansalaisten yhdenvertaisuuden yksi tärkeä ilmentymä. Riittää, kun siitä maksetaan verotuksen kautta.

Uutta Jyväskylää rakennettaessa on pidettävä huoli, ettei kuntaliitosten varjolla luovuta lähikirjastoistamme ja että kirjastoautopalveluja kehitetään vastaamaan uuden kunnan olosuhteita. Kirjastotyöntekijöiden määrä on pidettävä riittävänä ja heidän jaksamisestaan on työnantajan kannettava vastuunsa. Palkkauksen alhaisuus on häpeätahra, joka puhuu omaa karua kieltään siitä todellisesta arvostuksesta, jota kuntatyönantaja osoittaa kirjastolaitokselle ja sen työntekijöille. Vaikka en oikein pidäkään ns. pienkirjastojen ideaa muuna kuin yhtenä uutena säästötapana, tervehdin myötämielellä Kuokkalan pienkirjaston avaamista. Onhan se tyhjää parempi. Pyrin omalta osaltani siihen, että siitä myöhemmin, kunhan sivistykselle oikeasti myötämielisemmät tuulet puhaltavat, voidaan kehittää oikea täyden palvelun lähikirjasto. Aalto-kirjastoverkko ja sen kehittäminen yli kuntarajojen on erinomainen esimerkki siitä, kuinka kirjastolaitos pyrkii kehittämän asiakaslähtöisesti toimintaansa. Se ansaitsee kaiken tuen.

Vasemmistoliiton kirjastopoliittisessa ohjelmassa todetaan seuraavaa: “Vasemmistoliiton mielestä lähikirjasto on erityisen tärkeä lapsille, ikääntyneille ja syrjäytymisvaarassa eläville. Vasemmistoliiton tavoitteena on mieluummin tihentää kuin harventaa kirjastoverkkoamme.” Siinäpä mainio ohje myös vasemmistoliittolaisille kunnallispoliitikoille!  Uusi Jyväskylä tarvitsee myös tulevaisuudessa elinvoimaisen  pääkirjaston, kattavan sivukirjastoverkon ja hyvin toimivan kirjastoautopalvelun. Kysymys on kuntalaisten oikeudesta sivistykseen!